Mikä ihmeen Tatun talli?

Näin kyseltiin 70-luvulla Imatralla hieman vähättelevään sävyynkin kun Imatran Jyskeen
poikanostajat alkoivat silloin saada jo valtakunnallistakin näkyvyyttä.Imatran Jyske on perustettu v.1904 ja on Etelä-Karjalan vanhin seura joka tunnettiin myös vahvana painiseurana.Painonnosto otettiin seuran ohjelmaan v.1947 jonne sen toivat ennen sotiaViipurin Painonostajissa olleet nostajat. Jaoston toiminta oli alkuvuosina varsin vaatimatonta kun lajin harrastajia oli vähän.Mutta kipinä kyti kun silloinen jaoston puheenjohtajana toiminut Unto Bryggare joutui työn perästä Lappeenrantaan luovutti hän ”virkansa” v.-63 sen vastahakoisesti vastaan ottaneelle Taisto Kuivaselle joka ei silloin valmennustoiminnasta tietänyt mitään puhumattakaan järjestötoiminnasta
kaikki oli aloitettava puhtaalta pöydältä.Tatu joksi Taisto Kuivasta lempinimeltään kutsuttiin kiinnostui painonnostosta muun poikajoukon mukana 50-luvulla intoa joukolla kyllä riitti mutta valmennustietoutta ei ollut nimeksikään.Tatun ensimmäisiä tehtäviä oli koota sellainen jaosto joka lajiamme pystyi eteenpäin viemään,ja tässä suureksi avuksi jaostolle tuli täälläpäin lehtimiehenä ja tilastonikkarinakin toiminut Aulis Mononen, hänen asiantuntemuksellaan urheilumies kun oli selvisimme karikkoisen alkuvaiheen. Auliksen lisäksi voimakkaan panoksen antoi monitoimimies Martti Ruokolainen jonka ansiot painonnoston lisäksi tunnettiin myös tulostaulun ja tuomarivalojen innokkaana kehittelijänä. Varsinaisen oivalluksen jaosto teki kun pähkäillessään miten toimintaa
voisi parantaa päätti se käynnistää ohjatun painonnostokoulun 10-15v pojille joka lajissaan oli varmaan ensimmäisiä Suomessa. Koulu käynnistettiin v.1967 ja heti ensimmäiseen harjoitukseen ilmoittautui 33 innokasta poikaa ja koulun nimeksi tuli Tatun nimestä muunnettu Tatun Talli ja harjoituksia pidettiin 3 krt viikossa. Seuraava vaihe oli painonnostotietouden hankkiminen ja tähän kuin tilauksesta tarjoutui v.1968
toimintansa käynnistänyt SVUL.n A;B ja C valmentajakoulutus,ja valmentajaksi jaosto nimesi Taisto Kuivasen.Suomessa ensimmäiseen voimavalmennuksen A-valmentajaseminaariin .-68 Tatu ilmoittautui ja miehen suureksi hämmästykseksi sinne myös valittiin.Seminaarista saatu rautainen tietopaketti heti hyödynnettiin nuorten valmennukseen ja harjoittelun suunta pääsääntöisesti oli keskitetty monipuolisuuteen,liikkuvuuteen ja tekniikkaan joita jaksettiin hioa poikien mielestä
kyllästymiseen asti.Uurastaminen alkoi hiljakseen tuottaa myös tulosta ensiksi tuli menestystä piiritasolla ja myöhemmin alkoi valmennuksen jälki näkyä myös mestaruuskilpailujen tasolla.Kehityksen kannalta erittäin merkittävä oli seuraottelukontaktien luomisessa ja kolmen seurajoukkueen kanssa tämä toteutuikin.Joensuun Puntti Poikien kanssa tasaväkisiä otteluja käytiin neljät v.1974 – 1977 ja kansainvälisyyttä edustivat seuraottelut ensiksi Ruotsin kuninkaallisen laivaston urheiluseuran kanssa vuosina 1973 – 1981 ja Tukholman poliisien urheiluseuran kanssa
mittelimme v.1985 – 1988.Painonnostoliiton seuratoimintakilpailussa joka mittasi seuran/jaoston koko toimintaa sijoittui Jyske vuosikaudet aivan kärkipaikoille voittaenkin sen kolmasti.Kilpailutoimintakin oli vilkasta ja tallin toimintavuosien aikaan järjestimme 29.t arvokisat sisältäen Kv-kilpailut,maaottelut,SM- ja nuorten SM-kilpailut.
Pojista kasvoi nuorukaisia, nuorukaisista miehiä ja näiden vuosien mitallisaldo mestaruuskilpailuista oli 43 kultaa, 42 hopeaa ja 31 pronssimitallia.Vuosien mittaan poikien Suomen enätyksiä tehtiin 55kpl,nuorten SE-tuloksia 11kpl ja nuorten Pohjoismaiden ennätyksiä Seppo Kasken nostamina 3kpl.Arto Salmi puolestaan saavutti tuloksellaan sarjassa 60kg Pohjoismaiden eliittimerkin mihin ei Etelä-karjalassa kukaan muu nostaja yltänyt. Toimintamme huipentuma oli v.1982 Imatran urheilutalon vihkiäiskilpailuksi saatu Baltic-cup kisa mihin osallistui parhailla joukkueilla 7 maata. Suomen lisäksi mukana oli Ruotsi,Norja,Neuvostoliitto,Itäsaksa,Länsisaksa ja Puola. Kisat onnistuivat kaikilta osin erinomaisesti,ja silloinen N.liiton päävalmentaja totesikin että järjestelyiltään nämä olivat MM-tasoa.

Pohjoimaisista mestaruuskilpailuissa Jyskeeläiset nostivat 5kultaa,2 hopeaa ja 5 pronssia Mainittakoon vielä että v.1978 nosti Suomen joukkueessa nuorten PM-kisassa 4 Jyskeeläistä..Lisäksi oli edustus nuorten ja naisten sekä miesten 12.ta EM ja MM-kisoissa,sekä 7.sä maaottelussa. Painonnostoliiton vuosittaisessa seurajoukkuekisassa voitimme Suomen mestaruuden 2 kertaa. Tällaisen menestyksen taustalta löytyy useita tukihenkilöitä ja nostajakaartista esille nousevat kansainvälisissä kisoissa Suomea edustaneet Seppo Kaski, Arto Salmi, Paavo Piiparinen, Rauno Pentikäinen, Pertti Lippojoki, Pekka Kaski, Jarmo Laitinen, Maritta Tarkiainen sekä mestaruus ja
kansallisissa kilpailuissa hyvin menestyneet Seppo Wilen, Esa Rikkonen, Hannu Kaski, Paavo Laamanen, Veikko Muhonen, Juha Muhonen, Kari Kattainen, Jukka ja Jari Hirn sekä monia muita Tatun Tallissa mukana olleita. Kumminkin kautta aikojen eniten mestaruuksia nostanut oli nainen sillä Maritta Tarkiainen nosti uransa aikana 10 perättäistä Suomen Mestaruutta nosti uransa aikana 51 Suomen ennätystä ja menestyi myös erinomaisesti EM ja MM-lavoilla,tällaiseen saavutukseen eivät miehet yltäneet.Toimintaraha pienen maaseutukaupungin pienessä seurassa on tunnetusti
tiukalla,mutta tähänkin pulmaan jaosto keksi ratkaisun kun se v.1981 käynnisti naisille suunnatun kuntokoulun,ja se keräsikin heti ensimmäiseen tilaisuuteen yli 50 innokasta naista.Toiminta olikin vilkasta ja saaduilla tuloilla jaosto rahoittikin pääsäänöisesti oman toimintansa useaksi vuodeksi.Toinen nostajien alun perin ideoima oli vuosittainen naisten vuoksi juoksutapahtuma johon vuosittain on osallistunut alkuun liki 2000 naista Vuoksen rannoille kirmaamaan samalla se on ollut myös melkoinen yleisötapahtuma.Naisten vuoksi on järjestetty yhdessä Imatran Jyskeen ja Etelä-Karjalan liikunta ja urheilun kanssa.TatunTallin projekti päättyi v.1995 kun Tatu jättäytyi
”eläkkeelle” perustellen lopettamistaan sillä että eiköhän se 32 vuotta ole riittävä. Kävi sitten niin ettei punttikoulun jatkajaa usean vuoden sitkeistä yrityksistä huolimatta löytynyt,niin seurauksena oli että jaoston toiminta jäi tyhjäkäynnille useiksi vuosiksi. Löytyykö nuorista sitten vielä niin hurjapäitä jotka uskaltautuvat tähän raskaaseen mutta mielenkiintoiseen lajiin kiinnostua kilpailumielessä sen aika näyttää,mutta paluuta ”vanhaan hyvään aikaan”jolloin Jyskeen salilla kävi 30-50 lajin harrastajaa tuskin enää nähdään.